Kasvihuoneviljelyn aloittaminen – mitä voi kasvattaa ja milloin?
Kun me aloitettiin kasvihuoneviljely, huomattiin nopeasti, miten paljon se helpotti kasvien kasvattamista ja lisäsi sadon määrää. Kasvihuone antaa selkeän etumatkan verrattuna avomaaviljelyyn – lämpö pysyy sisällä, tuuli ja sade pysyvät ulkona, ja viljelykausi alkaa reilusti aiemmin. Pienellä suunnittelulla saadaan kasvit hyvin vauhtiin jo keväällä, ja satoa voi korjata pitkälle syksyyn. Meistä tuli faneja heti ensimmäisen kesän jälkeen, kun tomaatit kypsyivät viikkoja ennen naapurin avomaasatoa.
Yksi kasvihuoneen suurimmista eduista on mahdollisuus kasvattaa myös herkkiä tai vaativampia lajikkeita. Esimerkiksi basilika, chili ja kurkut viihtyvät erityisen hyvin suojaisassa ja lämpimässä tilassa. Samalla vältetään monia avomaan riskejä, kuten kylmät yöt, rankkasateet ja tuholaiset. Lisäksi kasvihuone tarjoaa mukavan suojapaikan viljelijälle itselleenkin – etenkin keväällä, kun ensimmäiset kylvöt ja taimien siirrot tuovat pihalle uudenlaista intoa ja odotusta.
Me ollaan myös huomattu, että kasvihuoneviljely lisää omaa ymmärrystä kasvukauden rytmistä. Siellä näkee selvästi, miten valo, lämpö, kosteus ja hoito vaikuttavat eri vaiheisiin. Samalla oppii tekemään parempia päätöksiä myös muussa puutarhassa. Kasvihuone ei ole vain paikka kasveille – se on paikka oppimiselle, rauhoittumiselle ja pienelle ylpeydelle, kun ensimmäiset sadot päätyvät ruokapöytään.
Aloitetaan siitä, milloin kasvukausi kasvihuoneessa yleensä alkaa, ja miten eri alueilla Suomessa kannattaa ajoittaa kylvöt ja istutukset.
Milloin kasvukausi alkaa kasvihuoneessa?
Yksi kasvihuoneen suurista eduista on se, että sen avulla kasvukautta voidaan venyttää molemmista päistä – keväästä varhaisemmaksi ja syksystä pidemmäksi. Me aloitetaan ensimmäiset toimet usein jo maaliskuussa, jos sääolot ja kasvihuoneen sijainti sen sallivat. Lämmitetyssä kasvihuoneessa voi kylvää jo hyvin aikaisin, mutta ilman lisälämpöä on parempi odotella huhtikuun loppuun tai toukokuun alkuun asti. Valon määrä lisääntyy nopeasti keväällä, mutta yöpakkaset voivat silti yllättää pitkälle kevääseen.
Etelä-Suomessa kasvukausi voi alkaa 2–3 viikkoa aiemmin kuin pohjoisemmassa. Me pidetään kuitenkin tärkeämpänä valon määrää ja lämpötilan vakaata nousua kuin kalenteripäivää. Moni kasvi ei viihdy, jos yöt ovat kylmiä, vaikka päivisin lämpötila nousisikin nopeasti. Esimerkiksi tomaatin ja kurkun taimet vaativat tasaista lämpöä, joten siirrämme ne kasvihuoneeseen vasta, kun yölämpötila pysyy vakaasti yli 8–10 asteen.
Kevään ensimmäisiin kylvöihin sopivat erityisesti kylmänkestävät kasvit, kuten salaatti, rucola, pinaatti ja retiisi. Me kylvämme niitä usein suoraan kasvihuoneen multaan heti, kun maa sulaa ja lämpenee hieman. Näin saadaan satoa jo alkukesästä ilman pitkää odottelua. Lämpöä kaipaavat lajikkeet, kuten tomaatit ja paprikat, kasvatamme ensin sisällä ja siirrämme kasvihuoneeseen vasta toukokuun puolella.
On hyvä seurata omaa kasvihuonetta hetken ennen kylvöjä. Me ollaan opittu tarkkailemaan paitsi lämpötilaa ja valoa, myös kosteutta ja ilmanvaihtoa. Kun ympäristö on otollinen, taimet lähtevät kasvuun vahvoina ja se lupaa hyvää koko loppukaudelle.
Mitä kasveja kannattaa kasvattaa kasvihuoneessa?
Kasvihuone avaa ovet valtavalle määrälle mahdollisuuksia, mutta osa kasveista hyötyy suojatusta tilasta enemmän kuin toiset. Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa lähteä liikkeelle muutamasta varmasta ja helposti kasvatettavasta lajista – ja laajentaa valikoimaa sitä mukaa kun varmuus ja innostus kasvavat. Kasvihuone on erinomainen paikka kokeilla uutta, mutta myös yllättävän tehokas perusvihannesten kasvattamiseen.
Tomaatit ovat ehkä kasvihuoneen kuninkaita. Ne rakastavat lämpöä ja suojaisaa paikkaa, ja kun niille antaa hyvän kasvualustan, tasaisen kastelun ja tarpeeksi valoa, sato voi olla todella runsas. Me kylvämme tomaatit sisätiloihin jo maalis–huhtikuussa ja siirrämme ne kasvihuoneeseen toukokuun puolivälissä. Tukea ne tarvitsevat heti, kun kasvua alkaa tulla, ja latvominen sekä lehtien harventaminen kuuluu myös hoitorutiineihin.
Kurkut viihtyvät kasvihuoneessa loistavasti, kunhan lämpötila pysyy riittävän korkealla. Ne kasvavat nopeasti ja tuottavat hedelmää pitkään, jos niitä kastellaan säännöllisesti ja lannoitetaan kevyesti. Kurkut kannattaa istuttaa vasta, kun yölämpötila on varmasti lämmin, muuten kasvu pysähtyy herkästi. Me annamme niille runsaasti tilaa ja ohjaamme versot kasvamaan ylöspäin – näin tilaa säästyy ja sato on helpompi poimia.
Paprikat ja chilit ovat erityisen lämpöä vaativia, mutta kasvihuoneessa ne viihtyvät hienosti. Me esikasvatamme ne varhain keväällä ja siirrämme kasvihuoneeseen vasta toukokuun lopulla. Ne pitävät tasaista kosteudesta ja auringonpaisteesta, ja kypsyvät hitaasti, joten maltti on valttia. Ne myös näyttävät kauniilta kasvihuoneessa – melkein koristekasveilta hehkuvine väreineen.
Yrtit, kuten basilika, korianteri ja minttu, viihtyvät suojaisassa tilassa erinomaisesti. Basilika varsinkin hyötyy kasvihuoneen lämmöstä, eikä pidä kylmästä lainkaan. Me kylvämme yrttejä säännöllisesti pienissä erissä, jotta saadaan tuoretta vihreää koko kesän ajan. Kasvihuone suojaa niitä myös sateilta ja tuulelta, jotka helposti vaurioittavat herkkiä lehtiä avomaalla.
Salaatit, pinaatti ja retiisit ovat nopeakasvuisia ja toimivat hyvin erityisesti alkukauden viljelyssä. Me kylvämme niitä jo varhain keväällä ja uudestaan loppukesästä syksyn satoa varten. Niitä ei tarvitse esikasvattaa, ja ne itävät nopeasti suoraan kasvihuoneen multaan. Usein ne ovatkin ensimmäisiä vihreitä, joita saadaan lautaselle jo huhti–toukokuussa.
Porkkanat ja muut juurekset onnistuvat myös kasvihuoneessa, jos tilaa riittää tai käytetään syviä kasvusäkkejä tai laatikoita. Me kokeilimme viime vuonna miniporkkanoita ja ne kasvoivat yllättävän hyvin suojaisassa paikassa. Vaikka ne eivät ole kasvihuoneen tyypillisin kasvi, pienimuotoinen kokeilu voi tuoda kivaa vaihtelua satoihin.
Esikasvatus – kasvihuoneviljelyn paras ystävä
Jos halutaan varhain satoa ja terveitä, vahvoja kasveja, esikasvatus on meidän kokemuksemme mukaan aivan korvaamaton vaihe. Erityisesti lämpöä rakastavat kasvit, kuten tomaatit, paprikat ja chilit, tarvitsevat pitkän kasvuajan, jota Suomen kesä ei aina yksin tarjoa. Me aloitamme esikasvatuksen usein jo helmi–maaliskuussa, jolloin ikkunalaudat, kasvilamput tai minikasvihuoneet otetaan käyttöön kotona. Taimikasvatuksesta on tullut meille kevään ensimmäinen merkki – ja yllättävän koukuttava harrastus.
Tärkeintä on tarjota taimille tarpeeksi valoa, lämpöä ja kosteutta. Me käytetään mielellämme lisävaloa, koska luonnonvalo on alkuvuodesta vielä heikkoa. Liian hämärässä kasvatetut taimet venyvät helposti honteloiksi ja jäävät myöhemmin heikoiksi. Kasvilamppu voi tuntua aluksi turhalta hankinnalta, mutta se maksaa itsensä nopeasti takaisin parempina satoina ja terveempinä kasveina. Kastelussa pidetään huolta siitä, että multa on tasaisen kostea, muttei koskaan märkä.
Kun taimet kasvavat, ne koulitaan eli siirretään isompaan ruukkuun, jotta juuristo saa enemmän tilaa. Tämä vaihe auttaa juuria haarautumaan ja vahvistumaan. Samalla jokainen taimi saa enemmän ravinteita ja valoa. Taimien siirtämisen yhteydessä kannattaa tarkistaa myös, ettei niissä ole merkkejä tuholaisista tai homeesta. Ennaltaehkäisy on tässä kohtaa paljon helpompaa kuin myöhempi torjunta.
Ennen kuin taimet viedään kasvihuoneeseen, ne kovetetaan eli totutetaan ulkoilman lämpötiloihin ja valo-olosuhteisiin. Me aloitamme kovettamisen viemällä taimet päivittäin ulos varjoisaan paikkaan, aluksi lyhyeksi aikaa ja sitten pidemmäksi. Vasta kun yölämpötilat ovat vakaasti plussan puolella, taimet siirtyvät kasvihuoneeseen. Tämä vaihe on ratkaisevan tärkeä – jos taimet siirretään liian nopeasti ulos, niiden kasvu saattaa pysähtyä tai taimi voi jopa kuolla.
Kun esikasvatus on onnistunut, kasvit lähtevät kasvihuoneessa vauhdilla liikkeelle. Se tuo viljelyyn varmuutta ja ennakoitavuutta, ja mahdollistaa monien herkempien lajikkeiden kokeilemisen. Seuraavaksi käymme läpi, miten kasvuvaiheet etenevät ja millä hoitotoimilla kasvu pidetään tasaisena ja terveenä koko kauden ajan.
Kasvuvaiheet ja hoito – mitä missäkin vaiheessa?
Kun taimet on istutettu kasvihuoneeseen, työ ei suinkaan lopu siihen. Me ollaan oppineet, että säännöllinen hoito ja kasvien tarkkailu ovat avain hyvään satoon. Jokainen kasvuviikko tuo mukanaan uusia vaiheita, jotka vaativat hieman erilaista huomiota. Hyvä uutinen on, että kun perustyöt tekee huolella, kasvit palkitsevat nopeasti ja hoitorutiinit alkavat tuntua enemmän rentouttavalta pihaharrastukselta kuin pakolliselta urakalta.
Ensimmäisessä vaiheessa, istutuksen jälkeen, on tärkeää varmistaa juurtuminen. Me kastellaan taimet huolella istutuksen yhteydessä ja seuraavina päivinä tarkkaillaan, että ne lähtevät kasvuun. Liian märkä tai kuiva multa voi hidastaa juurtumista. Kasteluun kannattaa panostaa erityisesti aamuisin, jotta kasvien lehdet ehtivät kuivua ennen yötä. Tämä vähentää homeen ja tautien riskiä.
Kun kasvit alkavat kasvaa kunnolla, alkaa tuki- ja hoitotoimien kausi. Me tuemme tomaatit ja kurkut mahdollisimman aikaisin, jotta versot kasvavat suoraan ja pysyvät ilmavina. Liian myöhään tehty tukeminen voi rikkoa varret. Lisäksi poistamme sivuversoja ja harvennamme lehtiä tarpeen mukaan. Erityisesti tomaateilla tämä parantaa ilmankiertoa ja vähentää kosteuden kertymistä, joka voi johtaa harmaahomeeseen.
Lannoitus on seuraava tärkeä vaihe. Kasvihuonekasvit käyttävät ravinteita nopeasti, joten me lisätään kasteluveteen laimennettua lannoitetta säännöllisesti. Eri kasvit vaativat eri määrän ravinteita – esimerkiksi tomaatit ovat aika ahneita, kun taas salaatit pärjäävät kevyemmällä ruokinnalla. Lannoitteen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota: typpipitoinen lannoite tukee alkuvaiheen kasvua, mutta liiallinen typpi voi heikentää sadon laatua myöhemmin.
Tuuletus on kasvukauden aikana erityisen tärkeä osa kasvihuoneen hoitoa. Me pidämme ovia tai ikkunoita auki päivittäin, varsinkin lämpiminä päivinä. Ilmankierto ehkäisee ylikuumenemista ja auttaa hallitsemaan kosteustasapainoa. Jos kasvihuone lämpenee liikaa, kasvit voivat kärsiä ja liian kostea ilma voi aiheuttaa homeongelmia. Automaattiset kattoluukun avaajat ovat olleet meille iso helpotus: ne tuulettavat juuri oikeaan aikaan ilman, että meidän tarvitsee muistaa tehdä se itse.
Tarkkaileminen kuuluu myös olennaisena osana jokaiseen kasvuvaiheeseen. Me tarkkaillaan kasveja lähes päivittäin ja etsitään merkkejä tuholaisista, kasvun hidastumisesta tai ravinnepuutoksista. Pienetkin muutokset kertovat, miten kasvit voivat. Kun ne saavat tarpeeksi valoa, ravinteita, vettä ja ilmavirtaa, ne kasvavat silmin nähden päivä päivältä
Syksy ja loppukasvukausi – miten saat kaiken irti satokaudesta?
Kesän kääntyessä syksyyn kasvihuoneen kasvit alkavat vähitellen hidastaa tahtia, mutta se ei tarkoita, että viljelykausi olisi ohi. Me ollaan huomattu, että fiksulla suunnittelulla ja pienillä toimenpiteillä kasvihuone voi tuottaa satoa pitkälle lokakuuhun asti – joskus jopa marraskuulle, jos yöt pysyvät leutoina. Tämä loppukausi onkin monesti palkitsevin vaihe koko kesässä: kasvit ovat isoja ja vahvoja, ja satoa saa usein päivittäin ilman suurta vaivannäköä.
Yksi tärkeimmistä asioista on sadonkorjuun ajoitus. Me pyritään keräämään satoa mahdollisimman usein, sillä kypsyvät hedelmät, kuten tomaatit ja kurkut, vievät kasvilta energiaa. Kun ne poimitaan ajoissa, kasvi voi keskittyä uusien hedelmien kehittämiseen. Esimerkiksi vihreitä tomaatteja voi poimia jo ennen kylmien öiden saapumista ja kypsyttää ne loppuun sisätiloissa ikkunalaudalla tai paperipussissa banaanin kanssa.
Loppukesällä me usein kylvetään uusi erä nopeakasvuisia kasveja, kuten rucolaa, pinaattia ja salaattia. Ne itävät ja kasvavat viileämmässäkin säässä, ja tarjoavat vielä tuoretta vihreää syyskuukausien ruokapöytään. Nämä myöhäiset kylvöt onnistuvat erityisen hyvin, jos kasvihuoneessa on vielä tilaa aiemmin sadonkorjattujen kasvien jälkeen ja valoa riittää sopivasti syksyn alkuun saakka.
Lämmön ja kosteuden hallinta on syksyllä avainasemassa. Me huomataan usein, että päivälämpötila voi olla yllättävän korkea, vaikka yöt olisivat viileitä. Siksi tuuletus ja kosteuden poisto ovat edelleen ajankohtaisia – kosteus nimittäin lisää riskiä harmaahomeeseen, erityisesti tomaateilla. Myös kastelua vähennetään, sillä kasvien vedenkulutus laskee valon ja lämmön vähentyessä. Ylikastelu syksyllä on yleinen virhe, johon mekin ollaan joskus kompastuttu.
Kun sato on lopulta poimittu, me ryhdytään kasvihuoneen puhdistukseen ja talvilepoon valmistautumiseen. Kaikki kasvijätteet kerätään pois, kasvualustat vaihdetaan tai parannetaan, ja rakenteet pyyhitään puhtaaksi. Tällä ehkäistään tautien ja tuholaisten talvehtimista. Jos kasvihuonetta ei käytetä talvella, ovet ja ikkunat voi jättää vähän raolleen, jotta ilma vaihtuu eikä kosteus pääse kerääntymään.
Loppukasvukausi on samalla hyvä aika miettiä seuraavaa kautta. Me kirjaamme muistiin, mikä toimi ja mikä ei, ja suunnittelemme ensi kevään kylvöjä jo hyvissä ajoin. Se tuo mukavaa jatkuvuutta viljelyyn ja pitää inspiraation yllä myös silloin, kun kasvihuone lepää talven lumien alla.
Kasvihuoneviljely tarjoaa iloa keväästä syksyyn – ja vähän sen ylikin
Kasvihuoneen perustaminen ja viljelyn aloittaminen on ollut meille yksi palkitsevimmista asioista omassa puutarhassa. Se ei ole vain tapa saada parempia satoja – se on kokonainen harrastus, joka kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta. Kun kevään ensimmäiset kylvöt muuttuvat kesän runsaisiin satoihin ja syksyn viimeisiin sadonkorjuupäiviin, huomaa nopeasti, että kasvihuoneella on oma rytminsä, joka tuo rauhaa ja rytmiä myös omaan arkeen.
Parasta on se, ettei tarvitse olla kokenut viherpeukalo aloittaakseen. Riittää, että on utelias, valmis oppimaan ja valmis kokeilemaan. Jokainen istutus, jokainen versova taimi ja jokainen kypsynyt tomaatti opettaa jotain uutta. Me ollaan kasvettu yhdessä kasvien kanssa ja se on tehnyt tästä matkasta entistä merkityksellisemmän.
Jos kasvihuone kiinnostaa edes vähän, suosittelemme lämpimästi kokeilemaan. Pienestä muovikasvihuoneesta isoon lasihuoneeseen – jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto. Ja kun ensimmäinen oma tomaatti päätyy lautaselle, ymmärtää, miksi niin moni ihastuu kasvihuoneviljelyyn kertaheitolla. Se ei ole vain puutarhan osa – se on oma pieni maailma, joka palkitsee vaivannäön moninkertaisesti.