Pihavalaistuksen suunnittelu – toimiva valaistus omalle pihalle
Sisällysluettelo
Aloita miettimällä, missä pihalla tarvitaan valoa
Pihan voi jakaa valaistuksen kannalta muutamaan alueeseen jo ennen kuin yhdellekään valaisimelle on päätetty paikkaa. Aloittaisin niistä kohdista, joita käytetään lähes joka päivä: ulko-ovesta, portista, kulkureiteistä, portaista ja mahdollisesta autopaikasta. Näissä valo palvelee ennen kaikkea näkemistä ja liikkumista, joten kaunis valokeila seinässä ei vielä kerro, näkyykö sen avulla se, mitä pitäisi.
Seuraavaksi vuorossa ovat paikat, joissa tehdään jotain. Terassilla voidaan ruokailla, grillata tai istua pitkälle iltaan, varastossa etsitään tavaroita ja roskakatoksella käydään keskellä pimeintä talveakin. Tällaisessa kohdassa valon pitäisi osua tekemisen kannalta järkevään paikkaan. Grillin takana loistava lamppu ei paljon auta, jos oma varjo peittää työtason.
Oleskelualueella valaistukselta voi jo vaatia muutakin. Terassilla ei yleensä tarvita yhtä tasaista valoa reunasta reunaan, vaan pöydän, kulkureitin ja ympäröivän pihan valaistus voivat olla erilaisia. Pehmeämmät valopisteet ympärillä tekevät tilasta miellyttävämmän kuin yksi voimakas valo korkealla seinässä. Myöhemmin voidaan vielä lisätä esimerkiksi valoketju tai muu helposti vaihdettava tunnelmavalo ilman, että koko pihan perusvalaistus rakentuu sen varaan.
Viimeiseksi katse kannattaa siirtää paikkoihin, joita ei tarvitse valaista käytön vuoksi lainkaan. Vanha omenapuu, korkea heinäryhmä, kivimuuri tai talon seinäpinta voi näyttää pimeällä aivan erilaiselta, kun siihen osuu rajattu valo. Yhtä hyvin jokin nurkka voi jäädä kokonaan hämäräksi. Valon ja pimeän vaihtelu auttaa hahmottamaan pihan muotoja paremmin kuin se, että kaikki yritetään valaista samalla voimakkuudella.
Valaisintyyppejä ei tarvitse vielä päättää. Kulkuväylän varteen voi myöhemmin tulla pollarivaloja, seinään alas suunnattu valaisin tai johonkin kohtaan aurinkokennovalo. Riittää, että pihasta löytyy ensin valoa tarvitsevat paikat ja syy, miksi niissä tarvitaan valoa. Kun nämä paikat ovat selvillä, ne on helppo merkitä pihan luonnokseen.
Tee pihasta yksinkertainen valaistussuunnitelma
Valaistussuunnitelmaa varten ei tarvita hienoa piirustusohjelmaa. Jos pihasta löytyy pohjapiirros tai asemapiirros, siitä saa hyvän työpohjan, mutta käsin hahmoteltu kuva ajaa saman asian. Merkitse mukaan talo, terassi, portaat, kulkureitit, portti, varasto ja muut paikat, joilla on valaistuksen kannalta merkitystä.
Merkitse piirrokseen myös olemassa olevat ulkovalot ja sähköpisteet. Jos pihalla on jo seinävalaisin tai terassin pistorasia, niitä ei kannata unohtaa suunnitelmasta vain siksi, että muu valaistus on menossa uusiksi. Samalla näkee, mihin sähköä on helposti saatavilla ja missä uuden kiinteän valaisimen asentaminen vaatisi sähköasennuksia.
Seuraavaksi merkitse ne kohdat, jotka edellisessä vaiheessa päätit valaista. Tässä voi käyttää vaikka eri merkkejä käyttövalolle, kulkemista helpottavalle valolle ja tunnelmavalolle. Tarkoitus ei ole vielä päättää valaisinmalleja, vaan nähdä yhdellä silmäyksellä, kasaantuvatko kaikki valot yhteen nurkkaan samalla kun toinen puoli pihasta jää ilman tarvitsemaansa valoa.
Terassilla istuessa ei ole kovin mukavaa katsella suoraan kirkkaaseen valonlähteeseen, eikä ikkunan edessä oleva valaisin saisi paistaa häiritsevästi sisälle. Naapurin puolelle karkaava valo on sekin hyvä huomata jo paperilla. Valopisteen siirtäminen luonnoksessa puoli metriä on huomattavasti helpompaa kuin valmiiksi asennetun valaisimen siirtäminen.
Jos koko piha on vielä suunnitteluvaiheessa, valaistus kannattaa ottaa mukaan jo muun pihan suunnittelun yhteydessä. Silloin kaapeloinnit ja sähköpisteet voidaan miettiä samalla, kun päätetään kulkureittien, terassin ja muiden rakenteiden paikat. Valmiillakin pihalla luonnoksesta on hyötyä: sen avulla näkee paremmin, mitkä kohdat voidaan ratkaista nykyisillä sähköpisteillä ja missä tarvitaan muunlainen ratkaisu.
Kun ensimmäinen versio on paperilla, käy suunnitelma vielä kerran läpi pimeällä. Piirros kertoo, mihin ajattelit tarvitsevasi valoa, mutta oma piha näyttää, osuiko arvio oikeaan. Tästä luonnoksesta voidaan seuraavaksi lähteä rakentamaan valaistuksen eri kerroksia ja miettimään, millaista valoa kuhunkin kohtaan tarvitaan.
Käyttövalo, yleisvalo ja tunnelmavalo täydentävät toisiaan
Kun valaistavat kohdat ovat paperilla, niiden välisiä suhteita on helpompi katsoa kokonaisuutena. Pihalle ei yleensä tarvita yhtä tasaista valomattoa, vaan eri vahvuisia ja eri suuntiin osuvia valoja. Juuri niiden vaihtelu tekee valaistuksesta sekä käytännöllisen että miellyttävän katsella.
Käyttövalo on näistä täsmällisin. Se suunnataan kohtaan, jossa valoa tarvitaan johonkin tekemiseen tai yksityiskohdan näkemiseen. Valokeilan rajauksella ja suunnalla on silloin paljon merkitystä: valo voi osua hyvin pieneen alueeseen ja silti hoitaa tehtävänsä paremmin kuin ympäristöä laajasti valaiseva lamppu.
Yleisvalo sitoo pihan eri alueita yhteen. Sen ansiosta ympäristö hahmottuu myös valopisteiden ulkopuolella eikä katse siirry kirkkaasta kohdasta suoraan mustaan. Yleisvalon ei tarvitse tarkoittaa voimakasta valoa koko pihalle. Useampi maltillinen valopiste voi tehdä tilasta selkeämmän kuin yksi kauas kantava valaisin.
Tunnelmavalo tuo mukaan kolmannen kerroksen. Sillä voidaan korostaa materiaaleja, kasvien muotoja ja pihan korkeuseroja tai antaa taustalle hieman valoa. Tässä valaisimen paikka voi olla jopa huomaamattomampi kuin itse valaistu kohde. Esimerkiksi sivulta tai alhaalta tuleva valo näyttää pinnan ja kasvillisuuden eri tavalla kuin suoraan edestä tuleva valo.
Kolmea kerrosta ei silti tarvitse toteuttaa jokaisessa pihan osassa. Pienellä pihalla sama valaisin voi palvella useampaa tarkoitusta, ja joissakin kohdissa yksi valotyyppi riittää mainiosti. Jaottelusta on eniten hyötyä suunnittelun apuna: sen avulla huomaa, jos suunnitelmaan on kertynyt esimerkiksi paljon koristevaloa mutta varsinaiset käyttötilanteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Valaisinten sijoittelu ratkaisee enemmän kuin valaisinten määrä
Jo pieni muutos valaisimen paikassa voi muuttaa sitä, mihin valo osuu. Seinään osuva valo voi tuoda pinnan kauniisti esiin, mutta muutaman kymmenen sentin muutos saattaa jo estää valon paistamisen suoraan ikkunaan. Kulkuväylällä taas olennaista on, että valo osuu reitille eikä kulkijan silmiin.
Häikäisy on helpointa huomata vasta pimeällä. Valaisin, joka näyttää päivällä olevan sopivalla korkeudella ja hyvässä paikassa, voi illalla tuntua turhan kirkkaalta juuri tavallisesta katselukulmasta. Katso valaisinten paikkoja siksi myös terassin istumapaikalta, ulko-ovelta ja niiltä reiteiltä, joita pitkin pihalla oikeasti kuljetaan.
Myös valon suunnalla voi muuttaa lopputulosta paljon. Alaspäin suunnattu valo rajaa valaistun alueen melko tarkasti, kun taas laajalle ympärille säteilevä valaisin näkyy kauemmas ja vaikuttaa suurempaan osaan pihaa. Kasvillisuutta tai rakenteita korostettaessa sivusta tuleva valo tuo usein pinnan muodot selvemmin esiin. Alhaalta ylöspäin suunnattu valo voi puolestaan toimia yksittäisessä kohteessa, mutta sen paikka kannattaa valita niin, ettei valokeila jatku tarpeettomasti taivaalle tai häiritse pihalla liikkuvaa.
Valopisteiden välejä ei tarvitse täyttää vain siksi, että niihin jää hämärää. Pimeämpi kohta voi erottaa kaksi valaistua aluetta toisistaan ja tehdä pienestäkin pihasta moniulotteisemman. Jos jokainen seinä, pensas ja pihan reuna saa oman valonsa, yksittäiset kohteet eivät enää juuri erotu.
Ennen kiinteiden valaisinten lopullista asentamista valon suuntaa ja paikkaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla käytännössä. Erityisen hyödyllistä se on lähellä ikkunoita, oleskelupaikkoja ja naapurin pihaa. Paperilla hyvältä näyttävä paikka ei aina ole paras, kun valaisin sytytetään ensimmäisen kerran pimeässä.
Kuinka kirkas pihavalaistus kannattaa valita?
Lumenit kertovat, kuinka paljon valoa valaisin tuottaa, mutta pelkkää lumenlukua tuijottamalla pihalle on vaikea valita sopivaa valaistusta. Sama valomäärä voi tuntua aivan erilaiselta riippuen siitä, leviääkö valo laajalle alueelle vai suuntautuuko se kapeana keilana esimerkiksi portaaseen tai seinäpintaan.
Myös valaisimen korkeus vaikuttaa paljon. Matalalta kulkuväylälle suunnattu valo voi toimia pienemmällä valomäärällä, koska valo osuu lähelle juuri sinne, missä sitä tarvitaan. Korkealle seinään asennetun valaisimen täytyy puolestaan valaista suurempi alue, jolloin valon määrä ja valaisimen optiikka korostuvat eri tavalla. Tämän vuoksi yhtä lumenmäärää ei voi antaa yleispäteväksi vastaukseksi esimerkiksi terassille tai pihapolulle.
Pihalla kirkkauserot tuntuvat myös voimakkaammin kuin valoisassa sisätilassa. Jos yksi kohta on hyvin kirkas ja ympärillä on muuten pimeää, silmä joutuu jatkuvasti sopeutumaan näiden välillä. Kirkkaampi ei siis automaattisesti tarkoita parempaa näkyvyyttä. Tasapainoisempi ratkaisu voi syntyä useammasta maltillisesti valaistusta kohdasta yhden erittäin voimakkaan valon sijaan.
Tuotetiedoista kannattaa lumenien lisäksi tarkistaa, millaiseen suuntaan ja kuinka laajalle valaisin jakaa valon. Kahdessa saman lumenmäärän valaisimessa toinen voi levittää valoa ympärilleen ja toinen rajata sen tarkasti alas tai seinäpinnalle. Käytännössä juuri tämä ratkaisee usein sen, tuntuuko valo omalla pihalla sopivalta.
Himmennettävässä ulkovalaistuksessa säätövaraa jää enemmän. Terassilla samaa kirkkautta ei välttämättä kaivata ruokailun aikana ja myöhemmin illalla, ja vuodenaikakin muuttaa ympäristön valoisuutta. Jos himmennystä ei ole, valaisimen sijoitteluun ja valon suuntaukseen kannattaa käyttää hieman enemmän aikaa ennen lopullista asennusta.
Tarkkojen lumenlukujen sijaan lähtisin siis liikkeelle valaistavan kohteen koosta, valaisimen etäisyydestä ja siitä, mitä kohdassa pitää pystyä näkemään. Seuraava valintaan vaikuttava ominaisuus on helpompi hahmottaa numeroina: värilämpötila kertoo, näyttääkö valo lämpimältä vai viileämmältä.
Valon värilämpötila – lämmin vai viileä pihavalo?
Verkkovirta vai aurinkokennovalot?
Kaikkien pihavalojen ei tarvitse saada sähköä samalla tavalla. Kiinteä sähkövalaistus sopii paikkoihin, joissa valon pitää toimia luotettavasti illasta toiseen, kun taas aurinkokennovaloilla saa valoa myös sellaisiin pihan kohtiin, joihin kaapelia ei ole järkevää vetää. Monella pihalla toimivin ratkaisu voi olla näiden yhdistelmä.
Verkkovirtaan kytketyn valaistuksen etuna on ennen kaikkea ennustettavuus. Valon toiminta ei riipu siitä, kuinka paljon aurinkopaneeli on päivän aikana saanut valoa, ja vaihtoehtoja löytyy pienistä kohdevaloista tehokkaampiin seinä- ja pylväsvalaisimiin. Jos valaistus on tarkoitus kytkeä hämäräkytkimeen, liiketunnistimeen tai muuhun ohjaukseen, vaihtoehtoja on myös enemmän.
Aurinkokennovalojen vahvuus on vapaampi sijoittelu. Niillä voi kokeilla esimerkiksi kulkureitin, istutusten tai pihan reuna-alueiden valaistusta ilman kaapelointia, ja valaisimen paikkaa on yleensä helppo muuttaa myöhemmin. Aurinkopaneelin pitäisi kuitenkin päästä paikkaan, jossa se saa riittävästi päivänvaloa. Varjoisa nurkka voi siis näyttää valaisimelle hyvältä paikalta mutta olla latautumisen kannalta huono.
Suomen vuodenajat asettavat aurinkokennovaloille oman haasteensa. Kesällä pitkä valoisa aika antaa lataamiseen aivan erilaiset lähtökohdat kuin loppusyksyn ja talven lyhyet, pilviset päivät. Jos valoa tarvitaan varmasti esimerkiksi sisäänkäynnillä tai portaissa myös keskellä talvea, en rakentaisi niiden valaistusta pelkästään aurinkokennojen varaan. Sen sijaan esimerkiksi istutuksiin, terassin ympärille ja muihin täydentäviin valopisteisiin voi löytyä sopiva ratkaisu aurinkokennovalojen eri vaihtoehdoista ilman uuden sähköpisteen rakentamista.
Valintaa ei siis tarvitse tehdä koko pihalle kerralla. Kiinteä sähkövalo voi hoitaa paikat, joissa valaistuksen toimivuudesta ei haluta tinkiä, ja aurinkokennovalot täydentää kokonaisuutta siellä, missä niiden ominaisuudet riittävät. Samalla välttyy turhalta kaapeloinnilta vain yhden koristeellisen valopisteen vuoksi. Jos suunnitelmaan kuuluu uusia kiinteitä sähköasennuksia, niiden tarve kannattaa selvittää jo suunnitteluvaiheessa.
Terassin ja oleskelualueen tunnelmavalaistus
Terassilla valoa katsotaan läheltä ja usein pitkään, joten siellä pienetkin valinnat korostuvat. Ruokapöydän ääressä pitäisi nähdä, mitä lautasella on, mutta kahvikupin tai iltajuoman kanssa saman valon määrän voi jo kokea turhaksi. Jos terassin ainoa valonlähde on korkealla seinässä, vaihtoehdot jäävät helposti täyteen valaistukseen tai pimeään.
Siksi terassille kannattaa tuoda valoa useammalta korkeudelta. Seinävalaisin voi hoitaa käytännön valaistusta, pöydän tai istuinryhmän lähelle voi lisätä pehmeämpää valoa ja pergolaan, kaiteeseen tai terassin reunalle sijoitettu valo rajaa oleskelualueen ympäröivästä pihasta. Kaikkien näiden ei tarvitse olla päällä yhtä aikaa.
Valoketju toimii tässä hyvin juuri siksi, ettei sen tarvitse kantaa vastuuta varsinaisesta käyttövalosta. Sen tehtävä voi olla yksinkertaisesti tehdä pergolan katosta, kaiteesta tai terassin reunasta näkyvä ja tuoda pieniä valopisteitä lähemmäs oleskelualuetta. Ketjun pituus, lamppujen koko ja niiden välinen etäisyys vaikuttavat lopputulokseen, joten terassille sopivaa valoketjua valitessa kannattaa miettiä ensin, mihin ja kuinka pitkälle ketju on tarkoitus ripustaa.
Myös terassin ympäristö kuuluu samaan näkymään. Jos terassi on valaistu kirkkaasti ja sen takana oleva piha katoaa täysin pimeään, tila voi tuntua iltaisin pienemmältä kuin päivällä. Yksi hillitysti valaistu puu, pensas tai muu kohde hieman kauempana jatkaa näkymää terassin ulkopuolelle.
Tunnelmavalaistuksessa on myös se etu, että sitä on helppo muuttaa vuodenaikojen ja käytön mukana. Kiinteän perusvalaistuksen rinnalle voi lisätä siirrettäviä tai kausittaisia valoja silloin, kun terassia käytetään eniten. Näin kaikkea ei tarvitse ratkaista pysyvillä valaisimilla jo ensimmäisessä valaistussuunnitelmassa.
Pihavalaistus ja turvallinen liikkuminen
Pihan vaaranpaikat eivät aina ole siellä, missä ensimmäisenä odottaisi. Yksi matala porras, laatoituksen reuna tai pieni tasoero voi jäädä pimeässä lähes huomaamatta, vaikka ympärillä olisi muuten runsaasti valoa. Siksi kulkureittien valaistuksessa kannattaa katsoa ennen kaikkea maanpintaa ja niitä kohtia, joissa on tasoeroja.
Portaissa olisi hyvä nähdä sekä askelman reuna että seuraava askelma. Valon suunta vaikuttaa tähän paljon: väärästä kulmasta tuleva voimakas valo voi synnyttää jyrkkiä varjoja tai häikäistä kulkijaa. Sama koskee pihapolkuja. Reitin vieressä oleva valaisin auttaa vasta silloin, kun sen valo todella osuu kuljettavalle pinnalle.
Sisäänkäynnillä tarvitaan hieman erilaista näkyvyyttä. Oven edustan lisäksi pitäisi erottaa mahdolliset portaat ja päästä käyttämään lukkoa ilman taskulamppua. Jos samalla valaisimella yritetään valaista koko etupiha, lopputulos voi olla oven lähellä tarpeettoman kirkas. Rajatummin suunnattu valo voi hoitaa sisäänkäynnin paremmin ja jättää muun pihan valaistuksen omien valopisteidensä varaan.
Talvella mukaan tulevat lumi ja jää. Lumi heijastaa valoa, ja lumen alle jääneet reunat tai tasoerot voivat muuttaa tuttua kulkureittiä. Siksi pihavalaistuksen turvallisuutta kannattaa tarkastella myös talven näkökulmasta, etenkin jos pihalla on portaita, kaltevia reittejä tai muita kohtia, joissa liukkaus lisää kaatumisriskiä.
Turvallisuusvalaistuksenkaan ei tarvitse tarkoittaa koko pihan pitämistä kirkkaana läpi yön. Oleellisempaa on, että tärkeät kohdat erottuvat silloin, kun niitä käytetään. Tässä liiketunnistin, hämäräkytkin ja ajastus voivat olla hyödyllisiä, mutta niiden välillä on käytännössä melko isoja eroja.
Tarkista ulkovalaisimen IP-luokitus asennuspaikan mukaan
Ulkovalaisimen pitää kestää muutakin kuin pimeää. Sade, roiskevesi, kosteus, pöly ja talven lumi osuvat eri puolilla pihaa valaisimiin eri tavalla. Räystään alla seinässä oleva valaisin on huomattavasti suojaisammassa paikassa kuin kukkapenkissä tai avoimen kulkuväylän vieressä seisova valaisin.
IP-luokitus kertoo valaisimen suojauksesta kiinteitä esineitä ja vettä vastaan. Merkinnän ensimmäinen numero kuvaa suojausta esimerkiksi pölyltä ja toinen vedeltä. Mitä vaativampaan ja suojaamattomampaan paikkaan valaisin tulee, sitä tärkeämpää on tarkistaa, että sen IP-luokitus vastaa juuri kyseisen asennuspaikan olosuhteita.
Siksi pelkkä nyrkkisääntö “ulkona vähintään IP44” ei riitä valaisimen valintaan. Sopiva suojaus riippuu siitä, mihin valaisin asennetaan ja millaiselle vedelle, kosteudelle ja lialle se paikassaan altistuu. Avoimessa paikassa valaisin voi altistua sateelle ja roiskevedelle aivan eri tavalla, ja maahan tai sen lähelle sijoitettavalla valaisimella on omat vaatimuksensa.
Tarkista tuotetiedoista myös, mihin käyttöön valmistaja on valaisimen tarkoittanut. Ulkovalaisin ei automaattisesti sovi jokaiseen paikkaan pihalla, vaikka pakkauksessa olisi korkea IP-luku. Asennustapa ja valmistajan ohjeet kuuluvat samaan tarkistukseen.
Sähkön kanssa raja tulee vastaan myös siinä, mitä voi tehdä itse. Pistotulpalla pistorasiaan liitettävän ulkovalaisimen käyttöönotto on eri asia kuin uuden kiinteän valaisinpisteen, kaapeloinnin tai muun kiinteän sähköasennuksen rakentaminen. Jos valaistussuunnitelma vaatii uusia kiinteitä sähköasennuksia, niiden toteutus kuuluu sähköalan ammattilaiselle.
Tämä kannattaa selvittää jo suunnitteluvaiheessa eikä vasta valaisimia ostettaessa. Silloin suunnitelmaan ei päädy valopistettä paikkaan, jonka toteuttaminen osoittautuu myöhemmin hankalaksi tai vaatii huomattavasti enemmän sähkötyötä kuin oli ajatellut.
Liiketunnistin, hämäräkytkin vai ajastin?
Pihavalojen ohjaus vaikuttaa siihen, miltä valaistus tuntuu arjessa. Ulko-oven valo, kulkureitin valot ja terassin tunnelmavalaistus eivät välttämättä tarvitse samaa rytmiä. Kun ohjaustapa valitaan käyttötarkoituksen mukaan, valoja ei tarvitse käydä jatkuvasti sytyttämässä ja sammuttamassa käsin.
Liiketunnistin on kätevä siellä, missä valoa tarvitaan lähinnä kuljettaessa. Sisäänkäynti, autopaikka, jätekatos tai varastolle johtava reitti ovat tyypillisiä paikkoja, joissa valo voi syttyä vasta ihmisen lähestyessä. Tunnistimen suuntaus kannattaa kuitenkin tehdä huolella. Jos se reagoi jatkuvasti kadulla kulkeviin ihmisiin, naapurin liikkeisiin tai muuhun pihan ulkopuoliseen liikenteeseen, automatiikasta tulee nopeasti enemmän riesa kuin apu.
Hämäräkytkin seuraa ympäristön valoisuutta ja sytyttää valot, kun ulkona pimenee. Se sopii hyvin valaistukseen, jonka halutaan olevan päällä joka ilta ilman, että syttymisaikaa täytyy muutella vuodenaikojen mukana. Suomessa tästä on selvää hyötyä: elokuun ja joulukuun illat alkavat niin eri aikaan, ettei sama kellonaika palvele kovin hyvin koko vuotta.
Ajastimella voi puolestaan päättää, milloin valot ovat käytössä. Sillä voi esimerkiksi sammuttaa koriste- ja tunnelmavalot yöksi, vaikka hämäräkytkin pitäisi niitä muuten päällä aamuun saakka. Ajastus toimii myös silloin, kun pihalle halutaan valoa tiettyihin kellonaikoihin eikä koko pimeän jakson ajaksi.
Näitä tapoja voi myös yhdistää. Valo voi esimerkiksi olla käytössä vain pimeään aikaan ja kirkastua tai syttyä liikettä havaittaessa. Terassin valot taas voivat olla kokonaan käsiohjauksella, jos niitä käytetään vain silloin, kun terassilla oleskellaan.
En valitsisi yhtä ohjaustapaa automaattisesti koko pihalle. Parempi kysymys on, milloin juuri tämän valon pitää olla päällä. Kun siihen osaa vastata jokaisen valopisteen kohdalla, sopiva ohjaus löytyy yleensä melko helposti.
Yleiset virheet pihavalaistuksen suunnittelussa
Ennen valaisinten hankintaa suunnitelma on hyvä käydä vielä kerran läpi käytännön kannalta. Paperilla huomattu puute on paljon helpompi korjata kuin valaisinten ja kaapelien ollessa jo paikoillaan.
1. Valaistus suunnitellaan vain nykyisen pihan mukaan.
Nuori pensasaita, pieni puu tai vasta perustettu istutus näyttää muutaman vuoden päästä erilaiselta. Kasvillisuus voi peittää valaisimen, katkaista valokeilan tai muuttaa alueen paljon varjoisammaksi. Jätä valaisimen ympärille kasvunvaraa ja varmista, että pääset myöhemmin myös puhdistamaan ja säätämään sitä.
2. Sähköpisteet huomataan liian myöhään.
Paperilla valaisin on helppo sijoittaa täydelliseen paikkaan, mutta toteutus voi muuttua olennaisesti, jos lähin sopiva sähkönsyöttö on kaukana. Etenkin piharemontin yhteydessä valaistuksen sähköistys kannattaa ratkaista ennen uusien pintojen, istutusten ja rakenteiden valmistumista.
3. Valaisinta ei pääse huoltamaan.
Kasvien keskelle, räystään alle tai rakenteisiin piilotettu valo voi näyttää hyvältä, mutta joskus lamppu tai koko valaisin täytyy vaihtaa, pinta puhdistaa tai asentoa säätää. Valaisimen ympärille pitäisi päästä myöhemminkin ilman, että puolikas istutus täytyy purkaa tieltä.
4. Päivällä näkyvät valaisimet unohtuvat suunnitelmasta.
Pihavalot ovat osa pihaa myös silloin, kun ne eivät pala. Suuri pollari keskellä istutusta tai monta erilaista seinävalaisinta samalla julkisivulla voi hallita näkymää päivällä enemmän kuin oli tarkoitus. Katso siis valaisimen ulkonäköä ja mittasuhteita myös valoisaan aikaan.
5. Valaisimen paikka toimii kesällä mutta ei talvella.
Matalalle sijoitettu valaisin voi jäädä lumen alle tai lumitöiden tielle, vaikka paikka näyttäisi kesällä täysin järkevältä. Myös auraus- ja kolausreitit kannattaa ottaa huomioon etenkin kulkuväylien ja autopaikan läheisyydessä. Valaisimen pitäisi pysyä käyttökelpoisena myös silloin, kun piha on talviasussaan.
6. Suunnitelmaan ei jätetä muutoksen varaa.
Pihan käyttö muuttuu. Grillin paikka vaihtuu, terassille tulee uusi ruokailuryhmä tai muutaman vuoden päästä huomaa kaipaavansa valoa aivan eri kohtaan. Kaikkea ei tarvitse ratkaista heti pysyvillä valaisimilla. Kiinteällä valaistuksella voi rakentaa toimivan rungon ja täydentää sitä myöhemmin tarpeen mukaan.
Pihavalaistuksen suunnittelu vaihe vaiheelta
Kun pihan eri alueet, valon tehtävät ja käytettävissä olevat sähköpisteet on käyty läpi, suunnitelman voi koota yhteen. Tässä järjestyksessä etenisin omalla pihalla:
- Piirrä pihasta karkea pohjakuva. Merkitse talo, terassi, kulkureitit, portaat, varasto, portti ja muut olennaiset rakenteet. Lisää myös nykyiset valaisimet, pistorasiat ja muut tiedossa olevat sähköpisteet.
- Merkitse paikat, joissa valoa tarvitaan varmasti. Aloita sisäänkäynnistä, portaista ja pimeällä käytettävistä kulkureiteistä. Lisää sen jälkeen oleskelu- ja työskentelyalueet sekä kohdat, joita haluat valaista ulkonäön vuoksi.
- Kirjoita jokaiselle valopisteelle tehtävä. Tarvitaanko siinä valoa liikkumiseen, työskentelyyn, ympäristön hahmottamiseen vai tunnelman luomiseen? Jos valaisimelle ei löydy selvää tehtävää, sitä ei ehkä tarvita lainkaan.
- Suunnittele sähköistys ennen valaisinostoksia. Katso, mitkä kohdat voidaan toteuttaa nykyisillä sähköpisteillä ja missä tarvitaan uusia kiinteitä asennuksia. Samalla näet, missä aurinkokennovalo tai muu helposti siirrettävä ratkaisu voisi toimia paremmin.
- Valitse vasta nyt sopivat valaisintyypit. Mieti valon suuntaa, valonjakoa, värilämpötilaa ja käyttökohteeseen sopivaa säänkestävyyttä. Samalla kannattaa tarkistaa valaisimen koko myös päiväsaikaan: seinällä tai kulkuväylän vieressä se näkyy suurimman osan vuorokaudesta sammutettuna.
- Jaa valot järkeviin ryhmiin. Päätä, mitkä valot syttyvät hämärän tullessa, missä liiketunnistin on hyödyllinen ja mitä haluat käyttää itse tarpeen mukaan. Terassin tunnelmavaloja ei esimerkiksi ole pakko pitää päällä samalla tavalla kuin sisäänkäynnin valaistusta.
- Tarkista suunnitelma pimeällä. Kävele tavalliset reitit, istu terassilla ja katso pihaa myös sisältä ikkunoiden kautta. Pimeässä huomaat helpommin paikan, joka kaipaa valoa, tai suunnitellun valopisteen, jonka suunta olisi häiritsevä.
Suunnitelman ei tarvitse olla ensimmäisellä kerralla lopullinen. Varsinkin valmiilla pihalla valaistusta voi rakentaa vaiheittain: ensin ne kohdat, joissa valoa tarvitaan päivittäin, ja myöhemmin muut alueet. Kun pohjatyö on tehty, uusille valaisimille löytyy paikka sen perusteella, mitä pihalta puuttuu, eikä vain sen perusteella, mikä valaisin sattuu näyttämään kaupassa hyvältä.
Usein kysyttyä pihavalaistuksen suunnittelusta
Mille korkeudelle ulkovalaisin kannattaa asentaa?
Yhtä oikeaa asennuskorkeutta ei ole, sillä seinävalaisin, pollarivalo ja kohdevalo toimivat eri tavoin. Korkeuteen vaikuttavat myös valaisimen valonjako ja se, mitä sillä halutaan valaista. Siksi valmistajan asennusohje on parempi lähtökohta kuin yleinen senttimäärä.
Miten estän ulkovaloa häiritsemästä naapuria?
Valaisin kannattaa suunnata niin, että valo pysyy mahdollisimman hyvin omalla pihalla ja siinä kohteessa, jota on tarkoitus valaista. Rajan lähellä tämä kannattaa tarkistaa pimeällä naapurin suuntaan katsomalla. Usein valaisimen suuntaaminen, suojaaminen tai maltillisempi valoteho ratkaisee ongelman ilman, että valopisteestä täytyy luopua.
Tarvitseeko pihavalaistus ammattilaisen suunnitelman?
Tavallisen kodin pihavalaistuksesta voi hyvin tehdä itse alustavan suunnitelman: mitä valaistaan, mihin valoa halutaan ja milloin valojen pitäisi toimia. Ammattilaisesta voi olla hyötyä laajassa tai teknisesti vaativassa kokonaisuudessa. Kiinteät sähköasennukset ovat joka tapauksessa eri asia kuin oman valaistusidean hahmottelu, ja niitä koskevat sähkötyön vaatimukset.
Voiko vanhan pihavalaistuksen uusia vaiheittain?
Voi, ja se voi olla jopa käytännöllinen tapa nähdä, mitä piha todella tarvitsee. Ensin voi korjata päivittäin käytettävien alueiden valaistuksen ja täydentää kokonaisuutta myöhemmin esimerkiksi istutus- ja tunnelmavaloilla. Kun ensimmäisiä muutoksia on päässyt katsomaan pimeässä, seuraavien valopisteiden tarvetta on helpompi arvioida.
Pitääkö kaikki pihavalot valita samasta valaisinsarjasta?
Ei tarvitse. Yhtenäinen vaikutelma syntyy myös sillä, että lähekkäisten valaisinten materiaalit, mittasuhteet ja valon sävy sopivat toisiinsa. Esimerkiksi seinävalaisimen ja matalan kulkuväylävalon ei tarvitse näyttää samanlaisilta, jos ne muuten istuvat samaan ympäristöön.