Pihavalaistus ja turvallisuus – näin valaiset pihan järkevästi
Hyvä pihavalaistus ei tarkoita sitä, että koko piha pitäisi valaista kirkkaaksi. Tärkeintä on saada valoa sinne, missä pimeällä liikutaan: sisäänkäynnille, portaille, kulkureiteille ja muihin kohtiin, joissa voi helposti kompastua tai astua harhaan.
Valaisinten sijoittelulla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin niiden teholla. Liian kirkas tai väärään suuntaan osoittava valo voi häikäistä, kun taas harkitusti sijoitetut valaisimet auttavat hahmottamaan portaat, reunat ja korkeuserot ilman, että piha näyttää lentokentältä.
Suomen oloissa pihavalaistusta kannattaa miettiä myös eri vuodenaikoina. Syksyn märkä ja lähes mustalta näyttävä piha on valaistuksen kannalta aivan erilainen kuin luminen talvipiha, jossa lumi heijastaa valoa tehokkaasti. Sama valaistusratkaisu voi siksi tuntua marraskuussa sopivalta ja keskellä lumista talvea tarpeettoman kirkkaalta.
Pihavalojen ei myöskään tarvitse palaa täydellä teholla koko yötä. Hämäräkytkimillä, ajastimilla ja liiketunnistimilla valaistusta voi ohjata sen mukaan, milloin valoa oikeasti tarvitaan. Näin esimerkiksi kulkuvalaistus voi olla käytettävissä pimeään aikaan ilman, että koko piha on jatkuvasti valaistu.
Missä pihalla tarvitaan valoa?
Pihavalaistuksen suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, missä pihalla kuljetaan pimeään aikaan. Sisäänkäynti on yleensä tärkein valaistava kohta, mutta sen lisäksi valoa tarvitaan usein portaille, pihatielle, autopaikalle, jätepisteelle ja reiteille, joita pitkin kuljetaan esimerkiksi varastolle tai postilaatikolle. Harvemmin käytettyä pihan peränurkkaa ei tarvitse valaista samalla tavalla kuin reittiä, jota kuljetaan joka päivä.
Portaissa ja korkeuserojen kohdalla pelkkä suuri valomäärä ei vielä takaa hyvää näkyvyyttä. Olennaista on, että askelmien reunat ja korkeuserot erottuvat toisistaan. Jos valo tulee suoraan kulkijan silmiin tai muodostaa voimakkaita varjoja askelmille, lopputulos voi olla hankalampi hahmottaa kuin tasaisemmassa valaistuksessa. Matalalle sijoitetuilla seinä- tai porrasvaloilla valoa voidaan kohdistaa itse kulkupintaan.
Sisäänkäynnillä valoa tarvitaan hieman eri tavalla. Oven edustan ja portaiden lisäksi pitäisi nähdä esimerkiksi lukko ja mahdollinen ovikello. Katoksen alle sijoitettu valaisin ei kuitenkaan välttämättä valaise portaita tai sisäänkäynnille johtavaa reittiä riittävästi, joten niitä voi olla tarpeen valaista erikseen.
Autopaikalla ja pihatiellä kannattaa huomioida sekä käveleminen että auton kanssa liikkuminen. Valaisimen ei pitäisi häikäistä kuljettajaa pihalle saavuttaessa tai sieltä poistuttaessa, eikä valo saisi peilautua häiritsevästi ikkunoista. Autopaikan yhteydessä on hyvä nähdä myös auton ympärille, jotta esimerkiksi jäinen kohta, pihalle jätetty tavara tai muu este ei jää pimeään.
Kaikkia kulkureittejä ei silti tarvitse reunustaa metrin välein olevilla valaisimilla. Usein muutama oikein sijoitettu valo toimii paremmin kuin suuri määrä pieniä valopisteitä. Erityistä huomiota kannattaa antaa reitin mutkille, portaille, tasoeroille ja kohtiin, joissa kulkupinta muuttuu esimerkiksi sorasta laatoitukseksi.
Terassilla, istutusten ympärillä ja muualla oleskeluun tarkoitetulla pihalla valaistuksen tehtävä on erilainen. Siellä voidaan käyttää matalampaa ja pehmeämpää valoa sekä nostaa esiin esimerkiksi puu, pensas tai muu yksityiskohta. Kulkuvalaistus kannattaa kuitenkin suunnitella ensin ja tunnelmavalaistus sen ympärille – kauniisti valaistu pensas ei paljon auta, jos terassille johtavan portaan reunaa ei näe.
Millaiset pihavalot sopivat eri käyttötarkoituksiin?
Pihavalaisinta ei kannata valita pelkästään ulkonäön perusteella. Seinävalolla, pollarivalolla, maahan upotettavalla valolla ja kohdevalolla on erilaiset tehtävät, ja myös valon suunta vaikuttaa paljon lopputulokseen. Sama valaisin, joka toimii hyvin terassin tunnelmavalona, voi olla kulkureitillä liian himmeä tai väärin suunnattu.
Seinävalaisimet sopivat luontevasti sisäänkäyntien, terassien, varastojen ja muiden rakennusten yhteyteen. Alaspäin suunnattu valo valaisee seinän vierustaa ja kulkupintaa ilman, että valo leviää tarpeettomasti ympäristöön. Ylös- ja alaspäin valaisevat mallit voivat näyttää julkisivussa hienoilta, mutta niiden kohdalla osa valosta käytetään enemmän rakennuksen korostamiseen kuin kulkemiseen.
Pollarivalaisimet eli matalat pylväsvalot toimivat esimerkiksi pihateiden ja kulkureittien varsilla. Niissä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mihin suuntaan valo lähtee. Häikäisemätön, alaspäin kulkupinnalle suuntautuva valo on reitin varrella yleensä miellyttävämpi kuin joka suuntaan kirkkaasti loistava valaisin. Myös valaisimen korkeus vaikuttaa siihen, kuinka laajalle valo osuu.
Porras- ja upotettavilla valaisimilla voidaan merkitä askelmia, terassin reunoja ja muita korkeuseroja. Niiden tehtävä ei välttämättä ole valaista suurta aluetta, vaan auttaa erottamaan rakenteen muodot pimeässä. Talvisella pihalla sijoitus vaatii hieman enemmän miettimistä: valaisin ei auta paljon, jos se jää jatkuvasti lumen alle tai sen eteen kasataan lunta.
Kohdevalot sopivat paremmin puiden, pensaiden, kivien ja julkisivun yksityiskohtien korostamiseen. Niillä voi tuoda pimeään pihaan syvyyttä ilman, että koko aluetta valaistaan tasaisesti. Valo kannattaa suunnata tarkasti kohteeseen eikä taivaalle, ikkunoihin tai naapurin puolelle.
Valoketjut ja muut koristevalot kuuluvat ennen kaikkea tunnelmavalaistukseen. Ne toimivat hyvin terassilla, pergolassa tai oleskelualueella, mutta varsinaista kulkuvalaistusta niiden varaan ei kannata rakentaa.
Aurinkokennovalot ovat puolestaan helppo ratkaisu paikkoihin, joihin sähköä ei ole valmiiksi vedetty. Niiden toiminnassa on kuitenkin suuri ero kesän ja Suomen pimeän talven välillä: vähäinen päivänvalo, lumi ja kennon peittyminen voivat heikentää latautumista juuri silloin, kun valaistusta tarvittaisiin pitkään. Siksi aurinkokennovaloa ei kannata pitää ainoana valaistuksena portaissa tai muussa turvallisuuden kannalta tärkeässä paikassa.
Suunnittele pihavalaistus niin, ettei valo häikäise
Pihavalaistuksessa kirkkaampi ei aina ole parempi. Jos valaisin paistaa suoraan silmiin, kulkureitin, portaiden tai pihatien yksityiskohtia voi olla vaikeampi hahmottaa. Valon pitäisi ensisijaisesti osua sinne, missä sitä tarvitaan, eikä kulkijan kasvoihin.
Kulkureiteillä valoa kannattaa suunnata alaspäin kohti kulkupintaa. Portaissa olennaista on, että askelmat ja niiden reunat erottuvat toisistaan. Seinävalaisimissa taas kannattaa katsoa, kuinka laajalle valo leviää ja näkyykö itse kirkas valonlähde suoraan pihalla liikkuessa.
Myös valaisimen korkeus vaikuttaa siihen, miltä valaistus tuntuu. Matalalta tuleva valo voi tuoda hyvin esiin reitin reunat ja maanpinnan muodot, kun taas korkeammalle sijoitettu valaisin valaisee yleensä suuremman alueen. Yhden erittäin kirkkaan valaisimen sijaan toimivampi ratkaisu voi olla useampi maltillisesti valaistu kohta siellä, missä valoa oikeasti tarvitaan.
Valaisinten paikkoja kannattaakin arvioida pimeällä ennen lopullisia ratkaisuja aina, kun se on mahdollista. Päivällä hyvältä näyttävä paikka voi illalla osoittautua liian kirkkaaksi, jättää tärkeän kohdan varjoon tai valaista aivan muuta kuin oli tarkoitus. Pimeässä näkee nopeasti, mitä kannattaa vielä siirtää tai suunnata uudelleen.
Liiketunnistin, hämäräkytkin vai ajastin?
Pihavalojen ei tarvitse palaa samalla tavalla aamusta iltaan tai koko yötä. Valaistuksen ohjauksella valot saa käyttöön silloin, kun niitä tarvitaan, ja samalla vältetään pihan turhaa valaisemista. Liiketunnistin, hämäräkytkin ja ajastin tekevät kuitenkin hieman eri asioita, joten sopiva ratkaisu riippuu valaisimen paikasta ja käyttötarkoituksesta.
Liiketunnistin sopii hyvin esimerkiksi sisäänkäynnille, autopaikalle, varaston edustalle tai harvemmin käytetylle kulkureitille. Valo syttyy vasta liikkeestä, joten sen ei tarvitse palaa jatkuvasti. Tunnistimen asetuksiin kannattaa kiinnittää huomiota: liian laajalle suunnattu tunnistin voi reagoida esimerkiksi kadulla kulkeviin ihmisiin tai autoihin, ja liian lyhyt palamisaika voi sammuttaa valon kesken pihalla liikkumisen.
Hämäräkytkin sytyttää valot ympäristön valoisuuden mukaan. Se toimii hyvin paikoissa, joissa halutaan perusvalaistus päälle aina pimeän tullessa, esimerkiksi sisäänkäynnillä tai päivittäin käytettävällä kulkureitillä. Vuodenaikojen vaihtuessa syttymisaikaa ei tarvitse säätää käsin, sillä valaisin reagoi päivänvalon määrään.
Ajastimella valaistukselle voi määrittää tarkemmat käyttöajat. Sillä voi esimerkiksi sammuttaa pihan perusvalaistuksen yöksi ja sytyttää sen uudelleen aamulla ennen kuin pihalla aletaan liikkua. Ajastin on kätevä myös koristevaloissa, joiden ei ole tarpeen palaa läpi yön.
Ohjaustapoja voi myös yhdistää. Sisäänkäynnin tai kulkureitin valaistus voi olla illalla päällä hämäräkytkimen avulla ja myöhemmin yöllä toimia vain liiketunnistimella. Käytännössä mahdollisuudet riippuvat valaisimesta ja ohjausjärjestelmästä, joten ominaisuudet kannattaa tarkistaa jo valaisimia valitessa eikä vasta asennusvaiheessa.
Talvella liiketunnistimien ja muiden automatiikkojen toiminta kannattaa tarkistaa myös lumen tultua. Lumi voi peittää matalalle sijoitetun tunnistimen tai valaisimen, ja lumityöt voivat muuttaa sitä, mistä pihalla kuljetaan. Samalla kun pihaa valmistellaan talveen, kannattaa kokeilla, syttyvätkö kulkureittien valot edelleen oikeasta kohdasta ja ovatko valaisimet jääneet kasvavien lumikasojen taakse.
Mitä ulkovalaisimelta kannattaa vaatia Suomen säässä?
Pihavalaisin joutuu vuoden aikana kestämään sadetta, kosteutta, pakkasta, lunta ja suuria lämpötilan vaihteluita. Siksi ulos ei kannata asentaa valaisinta vain sillä perusteella, että se näyttää ulkovalaisimelta. Tuotetiedoista pitäisi löytyä tieto siitä, millaisiin olosuhteisiin ja asennuspaikkaan valaisin on tarkoitettu.
Yksi tärkeimmistä tiedoista on IP-luokitus, joka kertoo, kuinka hyvin valaisin on suojattu esimerkiksi pölyltä, roiskevedeltä ja vedeltä. Tarvittava suojaustaso riippuu sijoituspaikasta. Katoksen alla seinässä oleva valaisin on huomattavasti suojaisammassa paikassa kuin esimerkiksi pollarivalaisin pihatien reunassa tai maahan asennettu valo, joka altistuu suoraan sateelle ja sulamisvedelle. Pelkkää yhtä IP-lukua ei siksi kannata käyttää yleissääntönä kaikkiin pihan valaisimiin.
Talvikäyttöä varten kannattaa tarkistaa myös valaisimen ilmoitettu käyttölämpötila. Kaikkia valaisimia, virtalähteitä tai muita komponentteja ei ole suunniteltu Suomen kovimpiin pakkasiin. Tämä koskee erityisesti tuotteita, joissa on mukana elektroniikkaa, akku tai erillinen virtalähde. Valmistajan ilmoittama lämpötila-alue kertoo enemmän kuin yleinen lupaus siitä, että tuote on tarkoitettu ulkokäyttöön.
Valaisimen sijoituksessa on hyvä miettiä myös lunta jo ennen asennusta. Matalalle sijoitettu pollari tai maavalo voi kadota paksun lumikerroksen alle, ja räystään läheltä putoava lumi voi osua seinävalaisimeen. Pihatien reunassa valaisin pitäisi puolestaan sijoittaa niin, ettei se ole lumikolan, lumilingon tai aurauksen tiellä. Pihan talvitöitä ajatellen muutaman sentin ero valaisimen paikassa voi vaikuttaa yllättävän paljon siihen, kuinka helppo sen ympäriltä on poistaa lunta.
LED-valot pihalla – mitä kannattaa huomioida?
LED on nykyisin tavallinen valinta pihavalaistukseen, eikä syyttä. Se kuluttaa vähän sähköä suhteessa tuottamaansa valoon, syttyy heti ja valonlähteen käyttöikä voi olla pitkä. Ulkovalaisimessa pelkkä LED-tekniikka ei kuitenkaan kerro vielä paljon valaisimen laadusta tai siitä, kuinka hyvin se sopii juuri omaan pihaan.
Valaisinta vertaillessa kannattaa katsoa wattimäärän lisäksi valovirtaa eli lumeneita. Watit kertovat sähkönkulutuksesta, lumenit siitä, kuinka paljon valoa valaisin tuottaa. Kaikkein tehokkainta vaihtoehtoa ei yleensä tarvita: sisäänkäynnillä, kulkureitillä ja tunnelmavalaistuksessa sopiva valomäärä voi olla hyvinkin erilainen.
LED-valaisimissa on eroja myös siinä, voiko valonlähteen vaihtaa. Tavallisen vaihdettavan LED-lampun voi uusia lampun rikkoutuessa, mutta monissa ulkovalaisimissa LED on kiinteä osa valaisinta. Silloin kannattaa tarkistaa tuotetiedoista LED-moduulin arvioitu käyttöikä ja mahdollisuuksien mukaan myös se, onko moduuli tai virtalähde vaihdettavissa. Pitkäksi ilmoitettu LEDin käyttöikä ei auta paljon, jos muu elektroniikka rikkoutuu ensin eikä sitä voi korjata.
Pihavalaisinta ei siksi kannata valita pelkän hankintahinnan perusteella. Edullinenkin valaisin voi olla hyvä valinta, mutta käyttöikä ja huollettavuus vaikuttavat siihen, kuinka pitkäikäiseksi hankinta lopulta osoittautuu. Jos rikkoutunut LED-moduuli tai virtalähde voidaan vaihtaa, koko valaisinta ei tarvitse välttämättä uusia yhden osan vuoksi.
Valon värilämpötila ilmoitetaan kelvineinä. Pihalla esimerkiksi noin 2700–3000 K tuottaa lämpimän valkoista valoa, kun taas suurempi kelvinluku tekee valosta viileämmän sävyistä. Sopiva sävy on pitkälti makuasia ja riippuu myös talon sekä pihan materiaaleista. Samalla pihalla kannattaa kuitenkin välttää kovin montaa toisistaan selvästi poikkeavaa värilämpötilaa, jos tavoitteena on yhtenäinen kokonaisuus.
Pihavalaistus auttaa näkemään, mitä pihalla tapahtuu
Turvallisuuden kannalta pihavalaistuksen hyöty ei rajoitu siihen, että portaissa näkee kulkea. Valaistu sisäänkäynti ja sen ympäristö helpottavat myös oven takana olevan henkilön tunnistamista, tavaroiden löytämistä ja sen huomaamista, jos pihalla on jotakin tavallisesta poikkeavaa.
Sisäänkäynnillä kannattaa huolehtia myös siitä, että talon numero näkyy pimeässä. Se helpottaa vieraiden lisäksi esimerkiksi taksin, kuljetusten ja tarvittaessa pelastushenkilöstön löytämistä oikeaan osoitteeseen. Talon numeron näkyvyyttä kannattaa kokeilla pimeällä kadulta tai pihatieltä asti eikä vain ulko-oven vierestä katsottuna.
Liiketunnistimesta voi olla hyötyä sellaisissa paikoissa, joissa jatkuvaa valaistusta ei tarvita. Esimerkiksi talon sivusta, varaston edustalta tai takapihalle johtavalta reitiltä syttyvä valo kertoo samalla talossa oleville, että tunnistin on havainnut liikettä. Tätä ei kuitenkaan kannata käsitellä varsinaisena murto- tai valvontajärjestelmänä: liiketunnistin voi reagoida myös eläimiin, kasvillisuuden liikkeeseen tai muuhun tavalliseen liikkeeseen.
Jos pihalla on valvontakamera tai video-ovikello, valaistuksen ja kameran toiminta kannattaa tarkistaa yhdessä. Liian lähellä kameraa oleva kirkas valaisin tai suoraan kameraan osuva valo voi heikentää kuvaa sen sijaan, että se parantaisi sitä. Lopputulos kannattaa testata pimeällä siitä kuvasta, jonka kamera oikeasti tallentaa.
Pihavalaistus ja naapurit – pidä valo omalla pihalla
Pihavalot kannattaa suunnata niin, että ne valaisevat ensisijaisesti omaa pihaa ja niitä kohteita, joita varten ne on asennettu. Tontin rajan lähellä oleva valaisin voi muuten paistaa suoraan naapurin ikkunoihin tai valaista naapuripihaa pitkälle. Omalta pihalta tätä ei välttämättä edes huomaa.
Valaisimen rakenne vaikuttaa paljon siihen, minne valo päätyy. Alaspäin valaiseva tai muuten suojattu valaisin rajaa valoa yleensä paremmin kuin malli, jonka kirkas valonlähde näkyy suoraan sivulle. Kohdevalot kannattaa puolestaan suunnata tarkasti valaistavaan puuhun, kasviin tai rakenteeseen niin, ettei suuri osa valosta mene kohteen ohi.
Uuden valaisimen suuntaus kannattaa tarkistaa pimeällä myös tontin rajalta. Silloin näkee helposti, leviääkö valo tarpeettomasti naapurin puolelle tai näkyykö kirkas valonlähde häiritsevästi kauas. Usein ongelman saa korjattua jo valaisinta suuntaamalla tai sen asentoa hieman muuttamalla.
Pihavalojen sähkönkulutus – pienillä valinnoilla on merkitystä
Yksittäinen LED-pihavalo kuluttaa melko vähän sähköä, mutta kokonaisuus muuttuu, jos valaisimia on paljon ja ne palavat pitkään. Esimerkiksi julkisivuvalot, pollarit, terassin valot ja koristevalaistus voivat yhdessä olla päällä tuhansia tunteja vuodessa. Siksi pihavalaistuksen kulutusta kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yhden lampun wattimäärän perusteella.
Kulutuksen voi arvioida melko helposti valaisimen tehon ja käyttöajan avulla. Esimerkiksi 10 watin LED-valaisin, joka palaa keskimäärin 10 tuntia vuorokaudessa, käyttää vuodessa noin 36,5 kWh sähköä. Kymmenellä samanlaisella valaisimella kulutus olisi jo noin 365 kWh vuodessa. Todellinen kustannus riippuu tietenkin omasta sähkösopimuksesta ja sähkönsiirron hinnasta.
Kaikkien valojen ei kuitenkaan tarvitse toimia samalla tavalla. Sisäänkäynnin ja tärkeimpien kulkureittien valaistuksella on selvä käytännön tehtävä, kun taas julkisivun korostusvalot tai terassin koristevalot voidaan hyvin sammuttaa yöksi. Valaistusta vähentäessä kannattaa siis miettiä ensin, mistä valosta on hyötyä pimeällä liikkumisessa ja mikä on päällä lähinnä ulkonäön vuoksi.
Ajastimet, hämäräkytkimet ja liiketunnistimet auttavat lyhentämään käyttöaikaa ilman, että valoja tarvitsee muistaa jatkuvasti sytyttää ja sammuttaa itse. Vähän kuluttavakin valaisin käyttää turhaan sähköä, jos se palaa joka yö silloinkin, kun valoa ei tarvita.
Vanhoja toimivia ulkovalaisimia ei silti tarvitse vaihtaa uusiin vain sähkönkulutuksen vuoksi. Jos valaisimessa käytetään vaihdettavaa lamppua, sopiva LED-lamppu voi olla yksinkertaisempi ratkaisu. Uutta valaisinta hankittaessa energiatehokkuus kannattaa ottaa huomioon yhdessä valon määrän, käyttöpaikan, kestävyyden ja korjattavuuden kanssa.
Pihavalot kannattaa tarkistaa ja puhdistaa säännöllisesti
Ulkona valaisimen pinnalle kertyy väistämättä pölyä, siitepölyä, roiskeita ja muuta likaa. Syksyllä valaisimiin voi tarttua märkiä lehtiä ja talvella lunta. Likainen kupu tai lasi voi vähentää valon määrää yllättävän paljon, joten himmentyneeltä vaikuttava valaisin ei välttämättä kaipaa heti tehokkaampaa lamppua tai kokonaan uutta valaisinta.
Valaisimen puhdistamisessa kannattaa noudattaa valmistajan ohjeita ja katkaista virta ennen työn aloittamista. Useimmiten ulkopinnan puhdistamiseen riittävät pehmeä liina, vesi ja tarvittaessa mieto pesuaine. Hankaavia välineitä ja voimakkaita puhdistusaineita kannattaa välttää etenkin muovi- ja maalipinnoilla.
Samalla on hyvä katsoa valaisimen yleiskunto. Haljennut kupu, irronnut tiiviste, valaisimen sisälle päässyt kosteus tai vaurioitunut johto ovat eri asia kuin pintaan kertynyt lika. Sähköosiin tai kiinteisiin kytkentöihin ei pidä lähteä tekemään omia korjauksia, jos työ kuuluu sähköalan ammattilaiselle.
Kasvillisuuskin voi muuttaa valaistusta vähitellen. Kesällä valaisimen ympärille kasvaneet oksat tai pensaat voivat peittää valoa, ja tuulessa liikkuvat kasvit saattavat turhaan sytyttää liiketunnistimella varustetun valon. Valaisimen ympäristö kannattaa siksi tarkistaa etenkin kasvukauden lopulla.
Myös valojen suuntaus voi muuttua ajan mittaan. Säädettävä kohdevalo voi liikahtaa, pollari kallistua routivassa maassa tai kasvava kasvi muuttaa sitä, mihin valo osuu. Pihavalaistusta ei siis tarvitse suunnitella joka vuosi uudestaan, mutta välillä kannattaa katsoa pimeällä, toimivatko valot edelleen niin kuin oli tarkoitus.
Mitä pihavalojen asennuksessa saa tehdä itse?
Pihavalaistuksen toteutustapa vaikuttaa siihen, tarvitaanko asennukseen sähköalan ammattilaista. Helpoimmillaan kyse on valmiista ulkovalaisimesta, joka liitetään ulkopistorasiaan pistotulpalla. Kiinteästi sähköverkkoon liitettävät valaisimet ja uusien sähköjohtojen asentaminen ovat eri asia.
Jos pihaan halutaan uusia kiinteitä valaisinpisteitä, suunnittelu kannattaa tehdä ennen kuin terassi, laatoitus tai muut pihan rakenteet ovat valmiit. Kaapeleiden reitit, valaisinten paikat ja mahdolliset ohjaukset on huomattavasti helpompi huomioida rakennusvaiheessa kuin kaivaa valmis piha myöhemmin uudelleen auki.
Myös valaisimen fyysisellä sijoituksella on väliä. Pollarivalaisimen pitäisi pysyä tukevasti paikallaan, seinävalaisimen kiinnityksen kestää säätä ja maahan sijoitettujen ratkaisujen olla tarkoitettu juuri kyseiseen asennustapaan. Pihatien ja lumitöiden läheisyydessä kannattaa lisäksi miettiä, voiko valaisimeen osua kola, lumilinko tai aura.
Pistotulpalla käytettävissä valoissa huomio kiinnittyy ulkopistorasiaan ja johtoihin. Sisäkäyttöön tarkoitettua jatkojohtoa ei pidä käyttää ulkona, eikä liitoksia kannata jättää kohtaan, johon kertyy vettä tai lunta. Valmistajan ohjeista kannattaa tarkistaa myös, onko valaisin tarkoitettu jatkuvaan ulkokäyttöön vai esimerkiksi vain katetulle terassille.
Jos uuden pihavalaisimen asentaminen vaatii kiinteän sähköasennuksen tekemistä tai muuttamista, työ kuuluu sähköalan ammattilaiselle. Tavallinen sähkönkäyttäjä saa tehdä vain tietyt erikseen sallitut pienet sähkötyöt ja nekin vain silloin, kun tietää varmasti osaavansa tehdä työn oikein. Myös vanhan ulkovalaistuksen epäilyttävät johdotukset tai liitännät kannattaa jättää ammattilaisen tarkistettaviksi. Tukesin ohjeesta voi tarkistaa, mitä sähkötöitä saa tehdä itse.
Pihavalaistuksen suunnittelun muistilista
Ennen valaisinten hankkimista kannattaa käydä piha läpi pimeällä. Silloin huomaa nopeasti, missä valoa todella tarvitaan ja mitkä kohdat pärjäävät ilman omaa valaisinta. Suunnittelun voi aloittaa kulkemalla tavalliset reitit ulko-ovelta esimerkiksi autopaikalle, portille, jätepisteelle ja varastolle.
Kun paikat ovat selvillä, tarkista ainakin nämä:
- Aloita kulkureiteistä. Merkitse sisäänkäynnit, portaat, tasoerot, pihatie ja muut paikat, joissa hyvä näkyvyys on tärkeää.
- Valitse valaisintyyppi käyttötarkoituksen mukaan. Seinävalaisin, pollari, porrasvalo ja kohdevalo eivät tee samaa työtä.
- Mieti valon suunta ennen tehoa. Valon pitäisi osua valaistavaan kohteeseen ilman, että valonlähde häikäisee kulkijaa.
- Jätä tunnelmavalaistus toiselle kierrokselle. Kun kulkemiseen tarvittava valaistus on ratkaistu, on helpompi nähdä, mihin koriste- tai korostusvaloja vielä kaivataan.
- Tarkista käyttöpaikka tuotetiedoista. Valaisimen pitää soveltua juuri niihin kosteus-, sää- ja lämpötilaolosuhteisiin, joihin se asennetaan.
- Huomioi lumi ja kasvillisuus. Mieti jo etukäteen, voiko valaisin jäädä kinoksen, kasvavan pensaan tai lumitöiden tielle.
- Suunnittele samalla valojen ohjaus. Päätä, mitkä valot palavat pimeän ajan, mitkä voidaan ajastaa ja missä liiketunnistimesta on hyötyä.
- Selvitä sähköasennukset ajoissa. Jos toteutus vaatii uusia kiinteitä sähköasennuksia, ne kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun ennen pihan rakenteiden valmistumista.
- Katso lopputulos uudelleen pimeällä. Tarkista valojen suuntaus, varjot ja häikäisy sekä se, pysyykö valo omalla pihalla.