Aurinkokennovalojen hoito ja käyttö talvella

Aurinkokennovalot perustuvat yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen tekniikkaan: päivän aikana valoenergia kerätään aurinkopaneeliin, jossa se muunnetaan sähköksi ja varastoidaan akkuun. Pimeän tullessa akku vapauttaa energian ja sytyttää LED-valon automaattisesti. Tämä prosessi toimii erinomaisesti keväästä syksyyn, mutta talvella olosuhteet muuttuvat haastavammiksi. Päivänvaloa on vähemmän, auringon kulma on matala ja lämpötila laskee usein reilusti pakkasen puolelle. Näillä tekijöillä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon energiaa valo pystyy varastoimaan ja kuinka pitkään se palaa.

Talvikuukausina aurinkokenno saa keskimäärin vain murto-osan kesän latausajasta. Esimerkiksi Etelä-Suomessa aurinko on näkyvissä talvipäivänä usein vain 5–6 tuntia, ja pohjoisemmassa vielä vähemmän. Lisäksi auringonsäteet tulevat loivemmasta kulmasta, mikä vähentää paneeliin osuvan valon määrää. Tämä tarkoittaa käytännössä, että aurinkokennovalot voivat valaista lyhyemmän ajan tai toimia vain muutaman tunnin verran illassa. Laadukkaissa valaisimissa käytetyt yksikiteiset kennot ja litiumakut parantavat lataustehoa ja kestävyyttä, mutta nekin hyötyvät oikeasta sijoituksesta ja säännöllisestä huollosta.

Kylmyys vaikuttaa erityisesti akkuihin. Kun lämpötila laskee alle nollan, akkujen kemiallinen reaktio hidastuu, mikä pienentää kapasiteettia. Tämä ei yleensä vaurioita akkua pysyvästi, mutta se voi lyhentää valaistusaikaa ja pidentää latautumiseen tarvittavaa aikaa. Siksi on tärkeää huomioida, että aurinkokenno saa mahdollisimman paljon valoa myös talvella, esimerkiksi asentamalla se avoimelle paikalle, joka ei jää lumikerroksen tai varjojen alle.

Talvella aurinkokennovalojen suorituskyky riippuu siis monen tekijän yhteisvaikutuksesta: valon määrästä, kulmasta, lämpötilasta ja akun laadusta. Oikein sijoitettuna ja huollettuna ne voivat silti toimia yllättävän hyvin myös Suomen talvessa. Vaikka valoteho ja paloaika vähenevät, ne riittävät usein tuomaan pihaan pehmeää, tunnelmallista valoa ja lisäämään turvallisuutta pimeinä kuukausina. Tämä tekee aurinkokennovalaisimista edelleen kannattavan ja ympäristöystävällisen ratkaisun myös talvikäyttöön.

Erilaiset aurinkokennovalot ja niiden talvikestävyys

Aurinkokennovalot eroavat toisistaan paitsi ulkonäön ja käyttötarkoituksen, myös rakenteen ja säänkestävyyden osalta. Talvikäytön kannalta nämä erot ovat merkittäviä, sillä kaikki mallit eivät ole suunniteltu kestämään pakkasta, kosteutta ja toistuvaa jäätymistä. Yleisimmät tyypit ovat maahan asennettavat puutarhavalot, seinään kiinnitettävät valaisimet, valoketjut ja pylväsvalot – ja jokaisella on omat vahvuutensa sekä rajoituksensa kylmissä olosuhteissa.

Maahan asennettavat spotit ja pienet puutarhavalot ovat helppoja käyttää ja usein edullisia, mutta ne jäävät helposti lumen alle. Jos ne peittyvät, aurinkokenno ei pääse latautumaan, mikä heikentää niiden toimintaa huomattavasti. Tämän vuoksi ne kannattaa joko siirtää tilapäisesti suojaan tai nostaa ylemmäs esimerkiksi kukkaruukkuun tai kivetyksen reunalle. Sen sijaan seinävalaisimet, kuten Paras aurinkokennovalo ulkokäyttöön -artikkelissa esitelty Gelia Furuliden, kestävät paremmin talviolosuhteita, koska ne pysyvät useimmiten lumen ja roiskeveden yläpuolella.

Valoketjut ja koristevalot ovat talven tunnelmanluojia, mutta niiden käyttöikä riippuu suuresti kotelointiluokituksesta eli IP-arvosta. IP44-luokitus riittää kevyeen kosteuteen ja roiskeisiin, mutta jos valot ovat jatkuvasti ulkona sateessa tai lumessa, kannattaa suosia vähintään IP65-luokiteltuja malleja. Ne kestävät vettä ja pakkasta paremmin, ja niiden liitokset ovat suojattu jäätymisen ja korroosion varalta. Pylväsvalot puolestaan sopivat hyvin pysyvään käyttöön, sillä niiden korkeus suojaa valaisinta lumelta ja maaperän kosteudelta.

Talvikäyttöön suunnitelluissa aurinkokennovalaisimissa käytetään usein yksikiteisiä kennoja, jotka pystyvät hyödyntämään myös hajavalon – eli ne latautuvat osittain, vaikka aurinko ei paistaisi suoraan kennon pintaan. Lisäksi niissä on tyypillisesti tehokkaampi akku, joka kestää alhaisempia lämpötiloja ja varautuu nopeammin. Kun valaisimen tyyppi ja suojaustaso valitaan oikein, aurinkokennovalot voivat valaista pihaa luotettavasti ympäri vuoden ilman tarvetta jatkuvalle ylläpidolle.

Miten pimeys ja kylmyys vaikuttavat aurinkokennovalon tehoon

Talven pimeys on aurinkokennovalaisimille suurin haaste, sillä niiden toiminta perustuu valon määrään, ei lämpöön. Kun aurinko paistaa matalalta ja päivä on lyhyt, kennon latausaika jää huomattavasti lyhyemmäksi kuin kesällä. Tämä tarkoittaa, että akku ei välttämättä ehdi varastoida riittävästi energiaa koko yön valaistukseen. Tyypillisesti valaisin, joka kesällä palaa 6–8 tuntia, voi talvella valaista vain 2–4 tuntia – tai joskus ei lainkaan, jos useampi pilvinen päivä seuraa toistaan. Vaikka tämä on normaalia, sitä voi tasapainottaa valitsemalla laadukkaamman kennon ja sijoittamalla valaisimen mahdollisimman valoisalle paikalle, esimerkiksi etelään tai lounaaseen suuntautuvalle alueelle.

Kylmyys puolestaan vaikuttaa akkujen sisäiseen kemiaan. Useimmissa aurinkokennovalaisimissa käytetään litiumioni- tai nikkelimetallihydridiakkuja, joiden optimaalinen toimintalämpötila on 0–30 °C. Kun lämpötila laskee alle nollan, akun varauskyky heikkenee, ja se purkautuu nopeammin kuin normaalisti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valaisin olisi rikki. Akku toipuu, kun lämpötila nousee ja se saa taas kunnolla latausta. Joissakin nykyaikaisissa malleissa on sisäänrakennettu lämpösuoja tai akku, joka kestää pakkasta paremmin kuin perinteinen nikkeliakku.

Pimeyden ja kylmyyden vaikutukset korostuvat erityisesti silloin, kun valaisin on lumen peitossa. Aurinkokenno ei pysty latautumaan, jos jää tai lumi peittää sen, joten kevyenkin lumikerroksen poistaminen säännöllisesti on tärkeää. Myös lika, kosteus ja jäätynyt kondenssivesi voivat heikentää lataustehoa, joten kennon pintaa kannattaa tarkistaa talven mittaan muutaman kerran.

Kun nämä olosuhteet otetaan huomioon, aurinkokennovalojen toimintaa voidaan parantaa huomattavasti. Oikein sijoitettu, säännöllisesti puhdistettu ja pakkaskestävällä akulla varustettu valaisin säilyttää valotehonsa paremmin ja toimii luotettavasti myös talvipimeällä. Tämä tekee niistä edelleen järkevän ja huoltovapaan ratkaisun pihan valaistukseen myös vuoden pimeimpänä aikana.

Sijoitus ja huolto talvikautta varten

Aurinkokennovalojen oikea sijoitus ja säännöllinen huolto ovat avainasemassa, jos halutaan varmistaa niiden toiminta myös talvikuukausina. Koska päivänvaloa on vähän ja aurinko paistaa matalalta, valaisimet kannattaa sijoittaa kohtiin, joissa ne saavat mahdollisimman paljon suoraa valoa. Etelään tai lounaaseen suuntautuva alue on ihanteellinen, sillä aurinko kulkee matalassa kaaressa juuri siltä suunnalta. Puiden, aitojen tai rakennusten varjoon sijoitetut valaisimet latautuvat huomattavasti heikommin. On hyvä muistaa, että jopa ohut lumikerros tai jää kennon päällä voi estää valon pääsyn kokonaan.

Säännöllinen puhdistus on tärkeää, jotta aurinkokenno pystyy lataamaan akun tehokkaasti. Talven aikana kennon pinnalle kertyy helposti pölyä, jäähilettä tai kuuraa, jotka heikentävät valonläpäisyä. Kennon voi puhdistaa kevyesti kostealla liinalla tai mikrokuitupyyhkeellä, mutta voimakkaita pesuaineita ei suositella, sillä ne voivat vahingoittaa pintakerrosta. Puhdistus kannattaa tehdä säännöllisesti etenkin lumen tai sateen jälkeen. Samalla on hyvä tarkistaa, ettei valaisimen ympärille ole kertynyt jäätä, joka estäisi sen toimintaa tai vaurioittaisi rakennetta.

Akun kunto vaikuttaa suoraan siihen, kuinka hyvin valaisin toimii kylmässä. Jos valoteho on selvästi heikentynyt, akku voi olla menettämässä kapasiteettiaan. Useimpiin aurinkokennovalaisimiin on saatavilla vara-akkuja, jotka on helppo vaihtaa itse. Ennen pakkasten alkamista on hyvä tarkistaa, että akku on täyteen ladattu, sillä täysi varaus kestää kylmyyttä paremmin kuin puolityhjä. Jos valaisin ei saa tarpeeksi valoa talven aikana, sen voi tarvittaessa ladata sisätiloissa esimerkiksi USB-kaapelilla, jos malli tukee sitä.

Sijoituksessa kannattaa myös huomioida turvallisuus ja huollettavuus. Valaisimet on hyvä asentaa niin, että ne eivät jää jään tai lumen alle, ja ne ovat helposti saavutettavissa puhdistusta ja tarkistusta varten. Kestävistä materiaaleista valmistetut mallit, kuten IP65-luokitellut valaisimet, kestävät roiskevettä ja lunta paremmin. Huolellinen sijoitus ja pieni määrä säännöllistä huoltoa riittävät pitämään aurinkokennovalot toimintakunnossa talven yli ja varmistavat, että ne syttyvät luotettavasti myös seuraavana keväänä.

Kannattaako aurinkokennovalot ottaa pois talven ajaksi

Moni pohtii, onko aurinkokennovalaisimet syytä jättää paikoilleen vai viedä varastoon talven ajaksi. Vastaus riippuu valaisimen rakenteesta, IP-luokituksesta ja käyttötarkoituksesta. Jos valaisin on suunniteltu ympärivuotiseen ulkokäyttöön ja sillä on vähintään IP44- tai mieluiten IP65-luokitus, se kestää hyvin sateen, lumen ja pakkasen. Tällaiset valaisimet voi huoletta jättää ulos, kunhan ne sijoitetaan niin, etteivät ne jää kokonaan lumen alle. Jos taas valaisimen suojaus on heikompi, akku on helposti irrotettavissa tai rakenne kevyt, se kannattaa suojata tai varastoida sisätiloihin.

Akun ja kennon suojaaminen on talvikäytön kannalta tärkeintä. Jos valaisin jätetään ulos, sen kannattaa antaa purkautua luonnollisesti. Akkua ei tarvitse irrottaa, ellei sitä haluta varastoida kuivaan, lämpimään paikkaan. Jos akku kuitenkin otetaan sisälle, se kannattaa säilyttää viileässä (noin 10–15 °C) ja osittain ladattuna, ei täysin täytenä tai tyhjänä. Näin akku säilyttää kemiallisen rakenteensa paremmin eikä menetä kapasiteettiaan pitkän säilytyksen aikana.

Valaisimen rungon suojaaminen lumen ja jään painolta pidentää sen käyttöikää. Jos valaisin on matalalla, sen ympärille kannattaa jättää tilaa, josta lumi voidaan helposti harjata pois. Seinävalaisimet ja pylväsvalot kestävät tyypillisesti paremmin, sillä ne eivät jää upoksiin, mutta nekin hyötyvät siitä, että kennon pinta pysyy puhtaana.

Joissain tapauksissa valaisimen talvisäilytys voi olla paras ratkaisu. Jos valaisinta ei käytetä talvella lainkaan – esimerkiksi koristevaloketjuja tai pihapolun matalia valoja – ne kannattaa kuivata, puhdistaa ja varastoida sisätiloihin ennen kovia pakkasia. Tämä ehkäisee kosteuden jäätymistä valaisimen sisään ja pidentää sen käyttöikää huomattavasti. Kun valot keväällä otetaan esiin ja annetaan aurinkoisena päivänä latautua rauhassa, ne palaavat usein täydellä teholla käyttöön.

Yleissääntönä voi todeta, että laadukkaat aurinkokennovalaisimet on tehty kestämään myös talviolosuhteita, mutta pieni ennaltaehkäisevä huolto tekee niistä vielä pitkäikäisempiä. Oikea säilytys ja sijoitus ovat siis paras tapa varmistaa, että valaisimet toimivat luotettavasti vuodesta toiseen ilman turhaa kulumista.

Aurinkokennovalojen käyttö ja huolto pimeimpään aikaan

Talven pimeimpinä kuukausina aurinkokennovalot voivat toimia hieman heikommin, mutta niiden hyödyntäminen on silti täysin mahdollista, kun tietää muutaman käytännön keinon. Ensimmäinen ja tärkein on valonhallinta – kaikkien valojen ei tarvitse palaa joka yö täydellä teholla. Monissa moderneissa aurinkokennovalaisimissa on säätötoiminto, jolla voi valita valaistuksen keston tai kirkkauden. Valitsemalla esimerkiksi puolitehon tai lyhyemmän valaistusjakson voidaan säästää energiaa ja pidentää käyttöaikaa usealla tunnilla. Tämä on erityisen hyödyllistä tammi-helmikuussa, jolloin latausta on niukasti.

Jos valaistus halutaan pitää päällä pidempään, voi harkita valaisimien osittaista käyttöä. Kaikkien valojen sijasta voi käyttää vain tärkeimpiä – esimerkiksi sisäänkäynnin tai kulkuväylän valoja – ja jättää koristevalot tauolle. Tämä keventää akkujen kuormitusta ja varmistaa, että kriittisimmät alueet pysyvät valaistuina. Joissain malleissa on myös liiketunnistin, joka sytyttää valon vain tarvittaessa. Tämä ratkaisu on sekä energiatehokas että käytännöllinen, sillä valaisin ei kuluta virtaa turhaan.

Pimeimpään vuodenaikaan kannattaa myös huolehtia valaisimien säännöllisestä puhdistuksesta ja sijoituspaikan valosta. Aurinkokennon pinta kerää helposti jäätä, pölyä ja likaa, jotka estävät valon pääsyn kennoon. Puhdistamalla kennon kevyesti pehmeällä liinalla muutaman viikon välein varmistetaan, että valo latautuu mahdollisimman tehokkaasti. Myös ympäröivien esteiden, kuten pensaiden tai lumipenkkojen, poistaminen voi lisätä latausaikaa ratkaisevasti.

Jos aurinkokenno ei saa riittävästi latausta useampaan päivään, valaisin voidaan ladata myös sisätiloissa keinovalolla tai USB-kaapelilla, jos laite sen sallii. Keinovalo ei ole yhtä tehokas kuin auringonvalo, mutta se voi antaa pienen lisäenergian, joka palauttaa valaisimen toimintakyvyn. Tämä on erityisen hyödyllistä koristevaloille tai malleille, jotka halutaan pitää toiminnassa myös keskitalvella.

Käyttämällä näitä pieniä ylläpitovinkkejä aurinkokennovalaisimet pysyvät toimintakunnossa myös pimeimpään vuodenaikaan. Ne eivät ehkä loista yhtä kirkkaasti kuin kesällä, mutta ne tarjoavat silti pehmeää, tunnelmallista ja turvallisuutta lisäävää valoa silloinkin, kun aurinko näyttäytyy vain hetken taivaanrannassa.

Yleiset virheet aurinkokennovalojen käytössä talvella

Talvikäyttö tuo aurinkokennovalaisimille omat haasteensa, ja moni käyttäjä tekee samoja virheitä, jotka lyhentävät valaisimen käyttöikää tai heikentävät sen tehoa. Yksi yleisimmistä virheistä on kennon peittyminen lumeen tai jäähän. Kun aurinkokenno ei saa valoa, se ei myöskään lataudu ja muutaman päivän kuluttua valaisin lakkaa toimimasta kokonaan. Monet jättävät valaisimet paikoilleen tarkistamatta, ovatko ne lumen peitossa, vaikka kevytkin harjaus kerran viikossa riittäisi palauttamaan latauksen normaaliksi.

Toinen yleinen virhe on valaisimen sijoittaminen varjoon. Talvella auringonvalo tulee matalalta, ja jos valaisin on sijoitettu rakennuksen seinän, aidan tai puun varjoon, latausaikaa jää entistä vähemmän. Siksi valaisin kannattaa siirtää mahdollisimman avoimelle paikalle mieluiten etelään suuntautuvaan kulmaan, jossa valo osuu paneeliin suurimman osan päivästä. Tämä on erityisen tärkeää pienitehoisille koristevaloille, joiden akku tyhjenee nopeasti ilman kunnollista latausta.

Kolmas virhe liittyy akkujen käsittelyyn. Monet ottavat akut talveksi pois ja säilyttävät ne täysin ladattuina lämpimässä, mutta tämä ei ole ihanteellista. Liian korkea lämpötila ja täysi varaus kuluttavat akkua nopeammin. Akut tulisi säilyttää viileässä ja osittain ladattuina, jos valaisimia ei käytetä. Myös vääränlaisten akkujen vaihtaminen voi aiheuttaa ongelmia. Aina kannattaa käyttää juuri valmistajan suosittelemaa tyyppiä, sillä jännite- tai kapasiteettiero voi vaikuttaa lataukseen ja valaisimen kestävyyteen.

Lisäksi virheeksi voidaan lukea väärän IP-luokituksen valaisimen jättäminen ulos. Jos esimerkiksi IP20-luokiteltu koristevalo jää alttiiksi kosteudelle tai jäälle, sen sisäosat voivat vaurioitua nopeasti. Talvikäyttöön soveltuvien valaisimien tulee olla vähintään IP44-luokiteltuja, mieluiten IP65, jotta ne kestävät roiskevettä ja jäätymistä. Moni käyttäjä myös unohtaa, että valaisimet tarvitsevat toisinaan lepoa. Jos lataus ei riitä, valaisinta kannattaa pitää pois päältä pari päivää, jotta akku pääsee latautumaan kunnolla.

Pienillä toimenpiteillä nämä virheet on helppo välttää. Kun valaisimet pidetään puhtaina, sijoitetaan oikein ja käsitellään huolellisesti, ne toimivat luotettavasti myös talvella. Näin aurinkokennovalot pysyvät pitkään käyttökelpoisina ja tarjoavat valoa sekä turvallisuutta pihan pimeimpiin kuukausiin ilman turhaa kulumista tai energiahukkaa.

Näin pidennät aurinkokennovalojen käyttöikää vuodesta toiseen

Aurinkokennovalot ovat yksi helpoimmista ja ympäristöystävällisimmistä tavoista valaista pihaa, mutta niiden kestävyys riippuu pitkälti siitä, miten niitä hoidetaan. Talvella lyhyet päivät, kylmyys ja lumi asettavat valaisimille erityisiä vaatimuksia, ja juuri silloin säännöllinen huolto ja oikeat käyttötoimet korostuvat. Kun kennon pinta pidetään puhtaana, akku suojataan äärilämpötiloilta ja valaisimet sijoitetaan valoisille alueille, ne säilyttävät tehokkuutensa vuodesta toiseen.

Laadukkaiden aurinkokennovalaisimien etuna on, että ne ovat lähes huoltovapaita. Ne eivät vaadi sähköliitäntöjä, ja niiden LED-teknologia kestää tuhansia käyttötunteja ilman polttimoiden vaihtamista. Pienillä huoltotoimenpiteillä, kuten lumen ja jään poistamisella kennon pinnalta ja akkujen tarkistuksella pari kertaa vuodessa, voidaan pidentää käyttöikää huomattavasti. Samalla varmistetaan, että valaisin latautuu tehokkaasti myös pilvisinä talvipäivinä.

Oikea säilytys on myös tärkeä osa huoltoa. Jos valoja ei käytetä aktiivisesti talvella, ne kannattaa puhdistaa ja varastoida kuivaan, viileään tilaan, jossa akku ei altistu äärilämpötiloille. Tämä estää akkujen kapasiteetin heikkenemistä ja suojaa sähköosia kosteudelta. Keväällä valaisimet on hyvä ottaa esiin ennen lumien sulamista, jotta ne saavat heti riittävästi aurinkoa latautumiseen.

Kun aurinkokennovalojen sijoitus, huolto ja säilytys tehdään huolellisesti, ne palvelevat pitkään ilman merkittäviä tehohäviöitä. Oikein hoidettuna valot kestävät helposti useita vuosia ja säilyttävät toimintakykynsä myös Suomen haastavissa olosuhteissa. Näin pienellä vaivalla saadaan aikaan suuri hyöty – energiaa säästävä, huoltovapaa ja kaunis valaistus, joka tuo pihaan turvallisuutta ja tunnelmaa vuoden jokaisena iltana.